LINNANMÄEN TOIMITUSJOHTAJAT
Päivitetty 27.07.26
Tässä on alla lueteltuna Linnanmäen, eli Lasten Päivän Säätiön toimitusjohtajat
ja muut vastaavassa roolissa olleet ennen heitä. Suomen muiden huvipuistojen,
tivolien, tai alan firmojen osalta ei välttämättä tehdä tällä sivustolla listoja
näiden (toimitus)johtajista, mutta tässä tapauksessa tehdään poikkeus, koska tietoa
näistä on kootusti saatavilla.
ylilääkäri Viljo Rantasalo (1887-1983)
Lasten Päivän järjestelytoimikunnan puheenjohtaja
1945
Rantasalo johti Lasten Päivää ja tämän nimeä kantanutta,
Linnanmäkeä edeltänyttä tivolia, joka oli myöhemmän
Lasten Päivän Säätiön perustaneiden lastensuojelujärjestöjen
rahoitama. Rantasalo oli mukana perustamassa Linnanmäen huvipuistoa.
#1 everstiluutnantti Einari Haltiavuori (1894-1976)
Lasten Päivän toiminnanjohtaja
1946 – 10.09.1956
Lasten Päivän Säätiön toimitusjohtaja
11.09.1956* – 30.11.1957
*ennen perustamista, toiminta virallisesti alkoi 31.05.1957
Ensimmäinen Lasten Päivän Säätiön toimitusjohtaja.
Haltiavuori johti Linnanmäkeä sen alkuvuosina ja ilmeisesti oli
mukana toiminnassa jo Lasten Päivän Tivolin viimeisenä vuonna.
Ilman hänen panostaan, ei nykyinen Linnanmäki näyttäisi tutulta
itseltään. Monet puiston varhaiset laitteet eivät olisi päätyneet
Linnanmäelle ilman Haltiavuoren pyyntöä Jarlstrømille tulla
mukaan puiston toimintaan. Haltiavuori halusikin tanskalaisia
tivolimihiä mukaan perustettavaan "Helsingin Tivoliin", sillä
hänen mielestä juurikin tanskalaista voi oppia alasta jotain.
Se oli Haltiavuoren johdon alla, kun päätettiin käyttää
Linnanmäestä sanaa "huvipuisto", eikä "tivoli". Ilmeisesti ainakin
markkinnoinin osalta ajateltiin, että kyseinen termi toisi
laajemmin asiakkaita ja sen maine ei olisi kiinnitetty termiin
"tivoli", jota pidettiin joissain piireissä huonomaineisena tai
jotenkin "syntisenä". Ainakin 1970-luvulle saakka termit huvipuisto ja
tivoli olivat käytännössä synonyymejä toisilleen, mutta Särkänniemen
avajaisten yhteydessä ymmärrys sanasta kansankielessä muuttui ja termeille
tuli näiden nykyiset merkitykset, eli "tivoli" paikkakunnalta toiselle
kiertävästä ja "huvipuisto" vaikuisesta paikasta. Lisäksi
Puuvuoristoratahanke oli Haltiavuoren suosima. Hän oli toiminut myös
Suomen Väestönsuojelujärjestön, sekä Is-Te Oy:n toimitusjohtajana.
Haltiavuori ilmoitti aikeistaan jättää toimitusjohtajan tehtävät taakseen
30.11.1957. Hakijoita hänen seuraajaksi oli yhteensä kolme. Ennen sitä
Bo Ekelundin oli tarkoitus ottaa tehtävät vastaan jo vuonna 1958, mutta
hän joutui perumaan aikeensa terveydellisistä syistä, jolloin käynnistyi
toimitusjohtajahaku.
#2 FM Veli Virkkunen (1913-2001)
01.05.1958 – 10.10.1958
(vt. toimitusjohtaja 01.12.1957 alkaen)
Toimi vain vuoden tehtävässään ja ei tuntenut olevansa oikea henkilö
huvipuiston toimitusjohtajan tehtäviin. Virkkunen nousi toimitusjohtajaksi
Lasten Päivän Säätiön hallituksen valinnalla, sen jälkeen kun Haltiavuoren
tehtävien jättämisen jälkeen Bo Ekelund perui aikeensa aloittaa
toimitusjohtajan tehtävissä. Myöhemmin elämässään Virkkunen jatkoi Ylen
tiedotuspäällikkönä, sekä kirjailijana. Virkkusen tilalle tehtävään
valittiin sittenkin Bo Ekelund, joka välivuoden jälkeen päätti mennä
toimitusjohtajaksi, vaikka tiesi ottavansa riskin terveydensä suhteen.
#3 sosiaalineuvos Bo Ekelund (1922-2011)
10.10.1958 – 14.04.1987
Lasten Päivän Säätiön pitkäaikaisin toimitusjohtaja.
Ekelund valmistui lääkäriksi, mutta kiinnostus
huvipuistoihin vei mukanaan ja näin lääkärin ammatti
ei ikinä tullut hänen päätyöksi, vaan Bo päätyi johtamaan
kokonaista huvipuistoa. Toki Linnanmäen alkuvuosina hän myös
opiskeli lääkäriksi todella ahkerasti, vaikka se arki ei
todellakaan hänelle helppoa ollut. Huvipuistouransa
alkuaikoina hän toimi aluksi Linnanmäen henkilökunnan
päällikköinä ja huvipuistopäällikkönä, sekä Einari
Haltiavuoren kuljettajana. Bo ja hänen vaimonsa Sara olivat
olleet mukana huvipuiston toiminnasta jo
sen ensimmäisestä vuodesta saakka. Pariskunta kuitenkin
erosi jo 1950-luvun puolivälissä, joten vaikka molemmilla
oli puiston kärkiroolit, niin he asuivat omillaan.
Nykyisen Ukko-vuoristoradan kohdilla oli aikoinaan omakotitalo,
jossa enimmäkseen Ekelundit puiston varhaisvuosina asuivat.
Alkujaan talo oli vuonna 1950 toimisto, mutta syksyllä Ekelundit
muuttivat siihen. Vettä taloon ei saatu kuin vasta 1954, samalla
kuin laajennettiin. Bo Ekelundin kauden alussa mm. Jarlstrømin
omistuksessa olleet laitteet, pelit ja muut lunastettiin
Säätiölle/puistolle omiksi. Tämän jälkeen oli edessä kolme
vuosikymmentä kasvua jo tutun Linnanmäen paikkeille. Ekelundin
aikoihin meni myös ensimmäistä kertaa rikki miljoonan kävijän
raja kaudessa.
Laitteiden suhteen Ekelund muistetaan parhaiten Pilvenpyörästä,
sillä hän tilasi sen alkuperäisen idean koko laitteelle. Bo
oli myös mukana vaikuttamassa Särkänniemen ja Tykkimäen
perustamiseen ja on ajanut vuonna 1966 huvipuistolaitteiden
turvallisuusmääräysten yhdenmukaistamista Euroopassa.
Ekelundilla oli myös hyvät suhteet presidentti Kekkoseen.
Ekelund oli johtotyyliltään enemmän sellainen, joka vaikutti
taustalla, muttei vetänyt julkisuudessa itseensä paljoa huomiota.
Julkisen esilläolon suhteen, hänen entinen vaimonsa juuri sitten
olikin kohdevalossa Linnanmäen julkisena kasvona. Kaudensa
loppupäässä Ekelund yhä enemmän delegoi asioita sijaiselleen
Erkki Kaskille, joka sitten Ekelundin jäätyä eläkkeelle otti
toimitusjohtajan roolin itselleen kolmeksi vuodeksi.
#4 Erkki Kaski (1929-2015)
15.04.1987 – 31.12.1990
(apulaisjohtaja 16.08.1962 alkaen)
(varatoimitusjohtaja joulukuusta 1979 alkaen)
Erkki Kaski aloitti uransa Yhdyspankissa ja Väestönsuojelujärjestössä.
Linnanmäellä hän aloitti Ekelundin alla apulaisjohtajana. Kasken
tehtävänä tuolloin oli erityisesti Säätiön talousasioiden johto,
mutta myös osallistuminen huvipuiston päivittäiseen johtoon.
Kasken talousosaaminen oli loppupeleissä mittaamattoman arvokas
apu Linnanmäelle. Käytännössä Kaski oli Linnanmäen uransa aikana
enimmäkseen puiston kakkosmies Ekelundin jälkeen, joka oli tiiviisti
mukana lähes kaikessa lyhyen ja pidemmän aikamitan päätöksenteossa.
Yhdessä Bo Ekelundin kanssa Kaski myös kiersi maailmaa etsimässä uusia
laitteita ja pelejä Linnanmäelle. Niinpä Ekelundin eläkkeen häämöttäessä
oli Kaski luonnollinen valinta seuraajaksi. Kuitenkin tehtävään tullessaan
oli Kaskellakin ikää sen verran, että piti pian etsiä hänelle seuraajaa.
#5 sosiaalineuvos Kalle Justander (s. 1940)
01.01.1991 – 31.10.2001
(varatoimitusjohtaja 01.01.1990 alkaen)
Kalle Justander tuli mukaan Linnanmäen toimintaan yhdestä
Säätiön perustajajärjestöstä, Lastensuojelun Keskusliitosta.
Koulutukseltaan hän on historianopettaja, mutta sen sijaan hän
päätyi Väestöliiton tiedotuspäälliköksi. Tämän jälkeen hän päätyi
töihin Lastensuojelun Keskusliitolle. Ennen Linnanmäkeä hän myös
toimi erään tivolin tilintarkastajana ja hallituksen jäsenenä.
Tästä syystä hänet tunnettiin Säätiön silloisissa piireissä
tivolimiehenä.
Linnanmäen johtoon Justanderia pyydettiin ensimmäisen
kerran jo vuonna 1986. Justanderin toimikausi puiston johtajana oli
menestyksekäs, sillä lamavuosinakin puiston taloutta pidettiin kasassa.
Tällöin Lasten Päivän Säätiö myös osittain omisti vuodesta riippuen
Tykkimäkeä, SantaParkia, sekä Wasalandiaa. Loppupeleissä osakkeiden
omistukset ja kaupat tuottivat jonkin verran. Justanderin kaudella
tehtiin myös Linnanmäen historian siihenastiset mittavimmat investoinnit
Space Shotin ja Vonkaputouksen merkeissä.
#6 Risto Räikkönen (s. 1951)
01.11.2001 – 31.08.2014
(valittu tehtävään 23.12.2000)
Risto Räikkönen on Linnanmäen ensimmäinen toimitusjohtaja,
joka tuli toimintaan mukaan Säätiön tai sen perustajajärjestöjen
ulkopuolelta. Ennen Linnanmäkeä Räikkösellä on uraa takana Oy Helvarin
kansainvälisessä markkinoinnissa, ulkoministeriössä, sekä Diakonissalaitoksen
eri tehtävissä, joista viimeisin oli Diakonia-ammattikorkeakoulun hallinto-
ja talousjohtajan pesti. Räikkönen on myös ensimmäinen ja tähän asti
viimeinen toimitusjohtaja, joka on myös toiminut Vuoristoradan jarrumestarina.
Vuoristoradan jarrumiehen tehtävät hän aloitti epävirallisesti 50-vuotispäivänään
ja virallisesti kaudella 2002. Viimeisellä kaudellaan kyseisissä tehtävissä 2013
hän oli jarrumies #5.
Räikkösen perintö puiston osalta jäi loppupeleissä hieman ristiriitaiseksi.
Hänen toimikaudellaan puiston pääoma kiistattomasti kolminkertaistui yhteensä
yli 35 miljoonaan euroon. Myös avustusten määrä kasvoi huomattavasti. Eräs
asia jonka Räikkönen sai hoidettua, joka oli hänellä mielessään alusta saakka
oli huvipuiston kauden pidentäminen. Ennen 2000-lukua, Linnanmäki oli auki
aikaisintaan huhtikuusta, lähes poikkeuksetta syyskuun alkuun saakka. Räikkösen
aikaan tätä aikaa pidennettiin lokakuulle saakka Valokarnevaalien merkeissä, ja
tätä on pidetty nyt vuodesta 2006 alkaen. Lisäksi Räikkösen kaudella yritettiin
laajentaa kautta Jäähelmen (2007-2011) ja Jouluhattaran (2009-2010) talvitapahtumien
merkeissä, mutta loppupeleissä näitä ei jatkettu.
Lisäksi 2000-luvulla ja 2010-luvun alussa puiston laitevalikoimaakin lisättiin
merkittävästi. Merkittävin lisäys tämän suhteen oli vuoristoratojen osuus
laitelistoissa, sillä näiden lukumäärä nousi neljästä kahdeksaan. Lisäksi heti
Räikkösen kauden aikana avattiin SeaLife, uusittiin puiston sisäänkäynnit ja
laajennettiin käytettävissä olevaa aluetta. Suunnitteilla tämän reilu yli
vuosikymmenen aikana oli myös muutama toteuttamatta jätetty rakennushanke,
joka on kyseisen toimikaudenkin jälkeen viipynyt.
Näistä kaikista huolimatta kuitenkin Räikkönen muistetaan eniten kesän 2011
A-studio-kohusta, jossa hän keskeytti reportaasia varten toimitettua haastattelua
kahdesti ja hermostui toimittajalle. Tilannetta loppupeleissä kuvailtiin
"PR-katastrofiksi" Linnanmäen osalta, sillä kritiikkiä kumpusi sekä ulkoa, että
myös Säätiön perustajajärjestöjen edustajien joukosta. Jälkikäteen katsottuna
tapaus ei ollut kuin pahaksi Linnanmäen imagolle. Risto Räikkönen lopulta jäi
eläkkeelle 62-vuotiaana toimitusjohtajan roolista. Hän ei kuitenkaan jättänyt
siinä vaiheessa huvialan maailman kokonaan vielä taakseen, sillä ainakin
vuosina 2015-2018 hän toimi myös Särkänniemen hallituksessa.
#7 Pia Adlivankin (s. 1967)
01.09.2014 – 14.06.2024
(valittu tehtävään 04.02.2014)
Pia Adlivankin tuli Risto Räikkösen tavoin Linnanmäen johtoon
organisaation ulkopuolelta. Tällä kertaa kun oltiin etsimässä
toimitusjohtajaa, haluttiin sellaista henkilöä, joka on toiminut
matkailualan firman tai vastaavan toimitusjohtajana. Adlivankin
olikin ennen Linnanmäkeä toiminut espoolaisen Kartanokylpylä
Kaisankodin (nyk. Hyvinvointikartano Kaisankoti) toimitusjohtajana.
Adlivankin on syntynyt New Yorkissa ja hänen juuret ulottuvat osin
Armeniaan. Hänen isoisoisänsä oli myös mukana tamperelaisen Grand
Hotel Tammerin toiminnassa sen alkuvuosina. Pian toimikaudella
jatkettiin alkuun samalla lähes linjalla kuin Räikköisen aikoihin,
sillä erolla toki, että muutosta tuli viestintään, jotta puiston
imago saataisiin parannettua siitä, mikä tilanne oli edellisenä
muutamana vuonna.
Kaudeksi 2015 puistoon toteutettiin monia pieniä
elämänlaadun uudistuksia. Eräs pesäero, joka tehtiin 2010-luvun
loppupuolella verrattuna edelliseen aikakauteen oli uuden
vuoristoradan hankinta ja aikomus laajentaa puiston aluetta
entisestään. Räikkönen sanoi toimikautensa lopussa, että uusia
vuoristoratoja, ei ole luvassa puistoon johonkin aikaan, mm.
siksi, että tila on loppu. Loppupeleissä oli tahtoa Linnanmäen
osalta rakentaa uusi, suuri, ennätyksiä Suomen mittakaavassa
rikkova rata, tuolloin kun PowerPark kilpaili näistä toden teolla.
Ainoana minuksena lopulta oli se, että Vonkaputoksen lisäksi piti
luopua myös legendaarisesta Vekkulasta ja KotKot-junasta. Ajatuksena
oli, että muutaman vuoden sisällä saataisiin puiston alue laajennettua
ja uusi Vekkula rakennettua siihen johonkin, mutta tämä ei valitettavasti
ole edelleenkään toteutunut.
Adlivankinin toimikaudella alkoi myös
säännöllisesti syyskuussa järjestettävä Iik!Week-kauhutapahtuma.
Adlivankinin aikaan iski myös pandemia, joka koetteli myös Linnanmäkeä.
Tästä kuitenkin parin vuoden sisään palauduttiin melko nopeasti. Pia
Adlivankin irtisanoutui toimitusjohtajan tehtävistä alkukaudesta 2024,
jonka jälkeen käynnistyi välittömästi uusi toimitusjohtajarekry. Pian
kertoman mukaan hän oli harkinnut tehtävän jättämistä jo pari vuotta
aiemmin, mutta tunsi vastuuta jättää Linnanmäki hyvään kuntoon
pandemiavuosien jälkeen. Linnanmäen jätettyään Adlivankin on perustanut
yrityksen, joka järjestää mentorointivalmennuksia.
Satu Orismaa (s. ?)
vt. toimitusjohtaja
14.06.2024 – 31.10.2024
turvallisuus-, vastuullisuus- ja tapahtumajohtaja vuodesta 2021
Koska Adlivankin jätti toimitusjohtajan tehtävät taaksen melko
yllättäen ja äkkipikaisesti irtisanoutuessaan, Orismaa, käytännössä
Säätiön operatiivisen johdon kakkosnaisena otti väliaikaisesti ohjat
toimitusjohtajan roolissa. Orismaa on toiminut Linnanmäen
palvelu- ja vastuullisuusjohtajana vuodesta 2021, ja ennen tätä hänellä
on takanaan 20 vuoden kokemusta palveluliiketoiminnasta hotelli-,
ravintola- ja ilmailualalta. Kun Satu Järvelä aloitti tehtävässään,
Orismaa jatkoi pääasiallisia tehtäviään.
#8 KTM Satu Järvelä (s. 1971-1972)
01.11.2024 – nyk.
(valittu tehtävään 17.09.2024)
Satu Järvelälä on Linnanmäen tuoreena toimitusjohtajana jonkin
verran samankaltaisuuksia aiemmassa urassaan Adlivankinin kanssa,
mutta samalla hän on aiemmin myös ollut osana Linnanmäen organisaationa,
sillä hän oli toiminut puiston ravintola- ja myymälätoimintojen johtajana
vuosina 2015-2017. Lisäksi hänellä on 25 vuotta kokemusta hotelli- ja
ravintola-alalla kehitys- ja johtotehtävissä. Ennen valintaansa Linnanmäen
toimitusjohtajaksi, Järvelä oli toiminut Scandic-ketjussa hotellinjohtajana,
joista viimeiset neljä olivat Scandic Grand Centralin johdossa. Aika
näyttää, mitä hänen aikakausi tuo tullessaan.
Lisäksi mainittakoon...
Sara Ekelund (os. ?) (?-?)
ohjelmapäällikkö
syksy 1957 – 18.10.1981
1950-1980-luvuilla, kun Bo Ekelund ja Erkki Kaski olivat kula Linnanmäen
johtajina, mutta käytännössä puiston kasvoina oli Sara Ekelund. Hän vastasi
jonkin verran puiston jokapäiväisestä johtamisesta. Ekelund oli ennen Lasten
Päivää töissä lentoalalla ja tuli alkujaan Lasten Päivän tivoliin töihin
stilistiksi. Näissä tehtävissä hän toimi vuosina 1946-1948. Hän palasi takaisin
Lasten Päivälle töihin Linnanmäen avajaiskaudella Haltiavuoren sihteerinä.
Sunnilleen samoihin aikoihin hänen miehensä tuli töihin Linnanmäelle.
Pariskunnalla oli kaksi tytärtä jotka sitten varttuivat Lintsillä. Sara ja Bo
kuitenkin erosivat alkuvuonna 1957. Näin suurimman osa kyseisestä vuodesta Sara
oli poissa Linnanmäeltä. Hän ei kuitenkaan nähnyt itseään tekevään työtä muualla
kuin Linnanmäellä, jota hän luonnehti omaksi pyhäksi paikakseen ja näin sitten
palasi puistoon töihin, vaikka hänen ex-miehensä oli myös edelleen siellä
työntekijänä ja pian ylennetty toimitusjohtajaksi. Sara nousi syksyllä 1957
huvipuiston ohjelmapäälliköksi. Sara oli jo puiston alkuvuosina vastuussa
Peacock-teatterissa esiintyneiden ulkomaalaisten taiteilijoiden majoituksen,
matkojen yms. järjestämisestä. Ohjelmapäälliköksi tullessaan, Ekelund vastasi
koko puiston ohjelman laadusta. Sara ei ollut huimapää laitteiden suhteen, joten
hän uskaltautui uransa aikana Vuoristoradan kyytiin vain kaksi kertaa.
Iso osa hänen urastaan, jotan hän 1970-luvulla jo kuvaili elämäntyöksi, keskittyi
teatteri- ja sirkusohjelmaan mm. Peacock-teatterissa. Tuolloin Peacockin sija
puiston ohjelman suhteen oli merkittävämpi kuin nykyisin. Uusi Iloinen Teatteri
tuli vuokralaiseksi Peacock-teatteriin jo Sara Ekelundin aikoihin, vuonna 1979.
Ekelund oli myös useammin vastaanottamassa kunniavieraita ja/tai julkkiksia, kuin
hänen entinen miehensä. Voi sanoa, että ilman Saraa, Linnanmäki ei olisi ollut
tuolloin yhtä viihdyttävä paikka ei-huvipuistohulluille. Laitehankintojen suhteen
kuitenkin, useimmiten herra Ekelund ja Kaski vastasivat näistä kysymyksistä, mutta
Saralla oli ilmeisesti asiaan liittyen hieman päätösvaltaa. Sara asui Linnanmäen
uran alkuvuosina (ja mahdollisesti myöhemminkin, muttei heti eron jälkeen)
nykyisen Ukko-vuoristoradan paikalla olleessa omakotitalossa. Kyseessä oli
tavallaan myös toimisto. Sara Ekelundin Linnanmäen jälkeisistä vuosista ei ole
saatavilla tarpeeksi tietoa.
Svend Åge Jarlstrøm (1902-1965)
laitteiden omistaja, tivolimies
Svend Jarlstrømin rooli Linnanmäen kehityksessä sen ensimmäisellä vuosikymmenellä
on kiistämätön. Svend toimi käytännössä Linnanmäen tanskalaisena kontaktina laitteiden hankintojen
piirissä. Hän myös omisti monen Linnanmäen laitteen vuoteen 1959 saakka, sekä useamman
tivolipelin ja peliautomaatin 1960-luvun alkuun saakka. Ennen hänen Suomen seikkailuaan
Jarlstrøm oli perustanut 1940-luvulla Aalborgissa peliautomaatteja tehneen yrityksen.
Tämän kautta hän myös vuokrasi automaatteja paikalliseen Tivoli Karolinelundiin, jonka
omistajan hän luonnollisesti tunsi. Vuosien varrella kontakteja huvialalla tulikin
Svendille jonkin verran.Kun ensimmäistä pysyvää suomalaista huvipuistoa suunniteltiin,
niin luonnollisesti haluttiin konsulteiksi projektia varten henkilöitä, joilla oli jo
jonkin sortin kokemusta huvialalta. Näin päätettiin, että kyseisiä asiantuntijoita
hankitaan Tanskasta. Jarlstrøm oli pyydetty mukaan toimintaan jo vuonna 1948.
Keväällä 1950 Jarlstrøm saapui Helsinkiin auttamaan Linnanmäen perustamisessa, yhdessä
vaimonsa Inge Jarlstrømin kanssa. Samalla hän toi Linnanmäelle vuokralaitteina ainakin
Autoradan ja myöhemmin kaudesta Kummitusjunan. Seuraaviksi vuosiksi hän järkkäsi puistoon
muutaman laitteen lisää ja oli tärkeässä asemassa Vuoristoradan rakentamisen aikaan.
Lisäksi hän toi kotimaastaan onnenpyörä- ja ampumapelit, sekä yli 40 peliautomaattia.
Jarlstrøm monen pelin ja laitteen omistajana sai silloin niiden tuotosta sai 75 %.
Vuoristoradan rakentamiseksi Jarlstrøm otti lainaa 25 miljoonan markan edestä
(noin 1,03 miljoonaa euroa vuonna 2025) Lastensuojelun Keskusliitolta, joka puolestaan
sai katteeksi puolet Vuoristoradan tuotosta. Lainan takasivat Jarlstrømin bisneskumppanit,
Vuoristoradan suunnittelija Valdemar Lebech ja Karolinelundin omistaja Volmer Lind.
Lopullisen sopimuksen mukaan Vuoristoradan omistaisi Jarlstrøm, mutta Lastensuojelun
Keskusliitolle jäisi optio radan lunastamiselle kolmen vuoden sisällä laitteen avajaisista.
Jarlstrøm loppupeleissä myi radan ja samalla muutkin omistamansa laitteet puistolle /
säätiölle vuonna 1959.
Kun Jarlstrøm hankkiutui eroon myös hänen Linnanmäellä
olleista peleistä, niin hän kokonaan poistui Linnanmäen toiminnasta. Sen jälkeen hän
palasi kotimaahansa ja perusti Kööpenhaminaan vuonna 1963 jukebokseja maahantuovan yrityksen
nimeltä Dansk Automatudlejning. Kyseisen firman jukeboksit tuotiin pääasiassa Saksasta
ja tunnetuimmat näistä olivat Rock-Olan lisensoimia. Jarlstrøm kuoli 57-vuotiaana.
Volmer Lind* (1904-1968)
laitteiden omistaja, tivolimies
Lind oli myös mukana Linnanmäen toiminnassa, asiantuntijan roolissa Linnanmäen varhaisvuosina.
Tämä tanskalainen tekstiilitehtaan omistaja oli lisäksi Svend Jarlstrømin bisneskumppaneita
kotimaassaan. Lind päättyi mitä ilmeisimmin perustamaan ja pyörittämään huvipuistoa ihan
harrastuspohjalta, sillä hän oli kiinnostunut laitteista. Alkujaan hänellä, sekä hänen
veljellään, Carl Bo Lindillä oli kiertävä tivoli, jonka jälkeen heidän liiketoiminta sai
pysyvän paikan Aalborgin kaupungista. Kyseinen huvipuisto, nimeltään Tivoli Karolinelund
avattiin 20.04.1947. Tätä kautta Jarlstrøm tutustui Lindiin ja toi kyseiseen huvipuistoon
pelejä, joista Svend sai osan tuotosta. Lind myi Linnanmäelle Round Upin.
Vanhemmalla iällä Lind lähti kotimaansa verotusta pakoon Lichtensteiniin ja vietti viimeiset
päivänsä siellä. Sukupolvenvaihdos Karolinelundissa tapahtui joskus 1970-luvulla, jolloin
puiston virallista nimeä muutettiin muotoon Tivoliland. Siitä eteenpäin myös puiston
suosio laski pikkuhiljaa kunnes vuonna 2006, Volmerin poika ja silloinen toimitusjohtaja
Franck Bo Lind päätti myydä puiston Torben Pedersenille, joka omisti joitain Bakkenin laitteita.
Tässä vaiheessa huvipuiston nimi oli vaihdettu jo alkuperäiseen muotoon. Epäsuosion vuoksi
Pedersen myi puiston Aalborgin kunnalle jo seuraavana vuonna. Kunta jatkoi huvipuiston ylläpitoa
vielä kolme vuotta, jonka jälkeen se suljettiin lopullisesti 4.9.2010. Nykyisin paikalla on
julkinen puisto.
*joissain lähteissä kirjoitettuna Wolmer Lind tai Wolmar Lind.
Valdemar Lebech (1884-1975)
Vuoristoradan suunnittelija
Valdemar Lebech oli Vejlestä, Etelä-Tanskasta kotoisin ollut puuseppä, joka suunnitteli
ainakin 4 vuoristorataa uransa aikana. Lebech aloitti huvialan uransa Kööpenhaminan Tivolissa
puuseppänä jo vuonna 1906, jolloin hän oli mukana rakentamassa puiston silloista sisäänkäyntiä.
Ennen toista maailmansotaa hän oli mukana usemman Tivoli & Vauxhallin laitteiden rakentamisessa,
mutta suurin projekti tämän suhteen oli vuonna 1914, kun rakennettiin puiston Rutschebanen-puurata.
Tämä oli ensimmäinen projekti, jota hän oli johtamassa. Myöhemmin hän eteni urallaan johtaen Lisebergin
(1923) ja Bakkenin puuratojen rakentamista (1932). Näistä jälkimmäisestä Linnanmäen rata on kopioitu.
Lebech osallistui Linnanmäen vuoristoratahankeeseen alusta saakka ja johti tätäkin urakkaa. Hän oli vielä
myöhemminkin 1960-luvulla mukana konsultoimassa Linnanmäkeä ainakin Vekkulan suunnittelussa. Lebechin
merkittäviä yhteistyökumppaneita uransa ajalta olivat edellä mainittujen lisäksi tanskalainen
rakennusmestari Magnus Madsen, tämän poika Christian Madsen, englantilainen suunnittelija F.J. Bird,
irlantilainen Walther Queenland ja hänen oma poikansa Knud Lebech.
Frederik Vesikari (1880?-1962)
rakennusmestari, 1950-luku
Frederik oli tärkeä henkilö Linnanmäen varhaisvuosien ulkonäön osalta,
sillä rakennusmestarina hän viime kädessä vastasi huvipuiston alkuvuosien
tilapäisten rakennusten, eli nk. hökkelikylän toteutuksesta.
ins. Göstä Rönnblad (?-?)
tekninen päällikkö, 1970-luku
Göstä Rönnblad oli tärkeässä asemassa etenkin 1970-luvulla Linnanmäen laitehankintojen ja
teknisen toteutuksen osalta. Hänen merkittävimmäksi tehtäväksi loppupeleissä voisi sanoa olleen
puiston toisen vuoristoradan, Ipanaradan suunnittelu.
Seiterät
Lauri Seiterä (alk. Cederholm) (1915-1992) ja hänen vaimonsa
Johanna Seiterä (os. Nuolioja) (1934-2015)
olivat merkittäviä vaikuttajia Suomen huvialalla ja olivat myöhemmin ehkä enemmän tunnettuja heidän omasta tivolistaan,
mutta aiemmin urallaan nämä toimivat Linnanmäellä ja itse asiassa tapasivat toisensa siellä. Seiteröiden merkittävin
kohde oli Vedenneitohalli, joka poistui kauden 1980 jälkeen, jolloin Seiterät lähtivät lopullisesti pois Säätiön toiminnasta.
Lisää kyseisestä historiasta tästä artikkelista.
Pehr-Erik "Pekka" Oksanen (1941-2013)
Vuoristoradan jarrumies
1962-1964
pelien mekaanikko
1964-1973?
kenttäpäällikkö
1973-2003
Pekka aloitti uransa Linnanmäellä laitevahtimestarina keväällä 1962. Melkein
välittömästi häntä pyydettiin Vuoristoradalle jarrumieheksi. Oksasen oltua pari
vuotta jarrumiehenä, hän pääsi vakinaiseksi työntekijäksi pelipuolelle mekaanikoksi
1964. Vielä 70-luvun taitteessa kenttäpäällikön töitä hoidettiin lähinnä
iltatyöntekijöiden voimin. Vuonna 1973 kenttäpäällikön työ muutettiin täysipäiväiseksi
ja Pekka valittiin paikalle, jossa hän toimi vuoteen 2003 saakka.
Kenttäpäällikön työtehtäviin kuului myös jarrumiesten valinta. Tämän suhteen
Pekka teki vuonna 1999 historiaa, valitsemmalla ensimmäisen naispuolisen
jarrumiehen (nyk. jarrumestari).
(Björn) Torsten "Nalle" Brunila (1924-1977)
Kausihenkilökunnan päällikkö
1957-1963
Puiston intendentti
01.09.1963-29.05.1977
Vuoristoradan toiseksi viimeinen mutka on nimetty hänen mukaan.
Toivo "Topi" Lipponen (s. 195?)
jarrumies #1, toiminut 1975-2011
Topi Lipponen aloitti Linnanmäellä vuonna 1974 laitekuskina ja saman kauden
aikana pääsi jo vahtimestariksi. Seuraavalle kaudelle kenttäpäällikkö Oksanen
määräsi Topin koulutettavaksi jarrumieheksi, rooliin jossa hän sitten palveli
pisimpään kuin kukaan muu jarrumies (nyk. jarrumestari). Lipponen ajoi viimeiset
semiviralliset ajonsa jarrumiehenä vuonna 2012, jolloin jäi eläkkeelle. Hänen
numeronsa (merkitsi jarrumiesten vanhinta) on jäädytetty 37-vuotisen uransa
kunnianosoitukseksi. Sen jälkeenkin hän kuitenkin vielä kävi radalla
jarruttamassa kun rata täytti 65 vuotta.
ekonomi Jorma Laukkanen (?-?)
apulaisjohtaja
01.04.1959-15.08.1962
Jaakko Itälä (1933-2017)
hallituksen jäsen
1975 – 199?
Suomen opetusministeri (1970–1971, 1978–1979)
Lasten Päivän (Säätiön) suojelijat
Linnanmäkeä pyörittävällä yrityksellä oli ainakin 1950-1980-luvuilla
olemassa ollut rahasto, josta ajan mittaan karsittiin rahaa joihinkin
hankintoihin. Rahaston oli perustanut tasavallan presidentin puoliso
Alli Paasikivi, josta tuli Lasten Päivän ensimmäinen "suojelija."
Rahasto tunnettiin alkujaan nimellä Alli-tädin rahasto, mutta
vuonna 1975, Urho Kekkosen 75-vuotispäivän kunniaksi se ristittiin
uudelleen Suojelijan rahastoksi.
Suojelijat olivat:
Alli Paasikivi (1946 – 196?)
Urho Kekkonen (196? – 1982)
Mauno Koivisto ja Tellervo Koivisto (1982 – ?)
Lähteet:
Sara Ekelund, Maailmanpyörä: ihmisiä ja elämää Linnanmäen huvipuistossa (1971)
Eeva-Kaarina Holopainen, Saisko lipun karuselliin - Linnanmäki 1950-1990 (1990)
Eeva-Kaarina Holopainen, Linnanmäki 50 (2000)
Huviksi ja hyödyksi, Mari Paalosalo, Ilta-Sanomat, is.fi (2000-2025)
Mister Linnanmäki jäi eläkkeelle, Ilta-Sanomat, is.fi (2003-2025)
Vohvelien paistoa ja lipunmyyntiä – Linnanmäen uusi toimitusjohtaja
tarttuu töihin, Saija Nironen, Yle Uutiset, yle.fi (2014-2025)
Lasse Mårtensonin ja Sara Ekelundin seurassa Linnanmäellä,
Heidi Sommar, Yle Elävä Arkisto, yle.fi (2016-2025)
Kun Sonja Lumme dueton yksin esitti – käsikirjoittaja Bisquit
muistelee UIT:n ensimmäisiä 40:tä vuotta, Seppo Ahti, Ilta-Sanomat, is.fi
(2018-2025)
Lasten Päivän Säätiön uusi toimitusjohtaja on valittu,
Lasten Päivän Säätiö / Linnanmäki, STT Info, sttinfo.fi (2024)
Linnanmäki - Lasten Päivän Säätiö, linnanmaki.fi (2024-2025)
Vuoristoradan Jarrumestarit, Jarrumestarit.fi (2014-2026)
lintsi.info (2000-2009)
Kari Nieminen, sirkusteltta.blogspot.com (2010-2025)
Mika Koivusalo, Lintsi - Linnanmäen huvipuisto 70 vuotta, YouTube (2020)
Takaisin sivun alkuun